Otetaan pieni pikakelaus vuoteen 2016, kuten minulla on yleensä ollut tapana tässä vaiheessa vuoden kiertokulkua tehdä.
Aulis -- meidän ihana ja upea nuori mies <3 -- Saavutti vuoden 2016 aikana Suomen, Ruotsin ja Latvian muotovalion arvot sekä nappasi ensimmäisen CACIB:n taskuun! TOKO kokeesta saatiin ALO1 ja nome-kokeissa käytiin starttaamassa, mutta vielä toistaiseksi ilman tuloksia. Metsästyskausi kuitenkin onnistui loistavasti, samoin kuten riistatreenit muutoin vuoden aikana. Aulis on erittäin työskentelynhaluinen koira ja myös riistaan sillä on luontainen kiinnostus, joten siksi nuo nome-kokeiden epäonnistumiset nimenomaan riistasta kieltäytymiseen harmittavat kovastikin. Metsästyksessä se toimi loistavasti ja saatiin sille useampia vesilintuja syksyn aikana. Aulis ehti myös ennen loppuvuotta käydä varis- ja korppijahdissakin, josta se sai ensimmäiset lämpimät korppinoudot.
Auliksen upealle vuodelle heitettiin kuitenkin ihan loppumetreillä harmaa ja synkkä viitta ylle, nimittäin kuvautin sen selän kaiken varalta ja oman mielenkiinnon vuoksi. Selkäkuvista löytyikin ihan järkyttävä yllätys: spondyloosi!!! Sillä hetkellä tuntui, että meidän elämä loppui siihen, vaikka eihän se totta olekaan. En uskonut ikinä, että kuvista voisi löytyä jotain noin vakavaa muutosta! Halusin alunperin vain itse tarkistaa, että se todella on terve koira kaikinpuolin ja ehkä pienoisena huolen aiheena minulla oli alunperin Auliksen pentuaikana tapahtunut välikohtaus, jossa se leikin temmellyksessä törmäsi Tasen kanssa yhteen. Aulis ei ole pienen elämänsä aikana oireillut selkää kertaakaan millään tavalla, se ei ole ollut päivääkään kipeä tai mitenkään rajoittunut liikkeiltänsä. Ainoastaan sen lihakset jumittuvat helposti ja siitä syystä me onkin säännöllisesti käyty niin hierojalla, fysioterapeutilla kuin silloin tällöin osteopaatillakin. Pääasia tosiaan on tässä vaiheessa, että selän tilanne ei ole aiheuttanut minkäänlaisia rajoitteita normaaliin elämään eikä aktiiviseen metsästys- ja harrastuskäyttöön vielä päivääkään, vaikka taskussa nyt on diagnoosina selän spondyloosi SP2 (aste 2, selkeä).
Hector sitten -- Käyttövalio -- jyräsi vuoden 2016 aikana itsensä loistavaksi hirvikoiraksi!! Heti hirven pyynnin käynnistyttyä se osoitti loistavaa työskentelyä ja syksyn aikana sille kaadettiin kolme hirveä sekä neljällä koekäynnillä se nappasi kolmesta kokeesta ykköstulokset. Sen ominaisuuksista voi tässä vaiheessa sanoa, että se kyllä löytää alueelta hirvet, jos niitä siellä on. Muutamien alkusyksyn poro-kontaktien jälkeen poroistakaan ei ole ollut mitään harmia. Muutenkin se on kasvanut aikuiseksi koiraksi ja arkielämä sen kanssa on mukavaa. Ja ihan parastahan on se, että ne ovat Auliksen kanssa niin loistava parivaljakko ja ylimmät ystävykset!!
VUOSI 2017... Mitäs se taas tuokaan meille eteen?
Lauma meillä on kasvamassa, mahdollisesti jopa parilla eri tavalla :) Niistä kerron myöhemmin lisää, kun vuosi kunnolla käynnistyy. Joka tapauksessa tulevat muutokset vaikuttavat paljon alkaneeseen uuteen vuoteen, mutta uskon että ihan hyvällä tavalla! Ensin nautitaan talvesta ja otetaan vähän "loman kannalta" jokainen! Auliksen kanssa puuhaillaan tokoa ja tavoitteena olisi jossain vaiheessa käydä starttaamassa avoimessa luokassa sekä luonnollisesti treenata nome-puoli myös koekuntoon! Hector saa nyt rentoutua tiukasta syksystä muiden harrasteiden parissa, esim. talviurheilulajeissa ja koirauimalassa!! :)