Varpun kanssa yhteiselo on sujunut hienosti. Se on ollut heti alkumetriltä lähtien sujut meidän "kiljusen herrasväen" parissa. Meillähän on elämää ja ääntä ja paljon tapahtumia, niin Varpu on sietänyt kaiken omalla rennolla tyylillään. Ainoa päänsäsrky meillä on ollut toistuvat pissatulehdukset. Niitä oli heti alkusyksystä useampi, ja varsinkin kun niitä hoidettiin alkuun väärillä antibiooteilla, sairastelu ehti jatkua pidempään kuin olisi ollut suotavaa. Nyt vielä 6kk iässä uusi pissatulehdus, mutta tällä kertaa ilman oireita. Paljon aiheesta lueskelleena nuoret nartut ovat varsinaista riskiryhmää, kun virtsaputki on lyhyt, mihin helposti pääsee bakteereja, vastutustukyky on vielä heikonlainen eikä tietysti kylmä talvikaan helpota kovin tilannetta. Toivottavasti päästään tästä vaivasta ja tällä hetkellä toiveissa, että olisi ollut viimeinen tulehdus. Yleensä kuulemma juoksut helpottavat tilannetta sekä iän myötä paraneva vastustuskyky.
Koirapojat ovat olleet terveenä syksyn jälkeen. Auliksen viime vuoden pitkä ontuminen saatiin poistettua joko kortisonipistoksella ja/tai cartrophen -pistoksilla. Sen jälkeen Aulis ei ole ontunut.
Otsolla on välilä ruokahaluttomuusjaksoja, mutta uskon niiden enemmän johtuvan naapuruston hajumaailmasta ja ylivirittyneestä hormoni "hyrräämisestä".
Hectorilla hoidettiin syksyllä sarveiskalvohaavaa ja jouduttiin sen tiimoilta käymään lopulta Oulussa Eläinlääkäri Kamussa silmälääkärillä tuoreistamassa haava ja asentamassa piilolinssi. Tämän toimenpiteen myötä silmä parantui ja Herra Hector on hyvässä kunnossa nyt 8 vuotiaana.
Kevättä ja kesää kohti mennään ja sitä odotan innolla Varpun kanssa! Se on ollut niin helppo koulutettava, että mikäli sama suunta jatkuu, otan tavoitteeksi sen kanssa suorittaa taipparit kesällä.